|
View
Etusivu
Sisällysluettelo
Takaisin |
Syyttäjä: Saiko paremman katteen muista pituuksista myytäessä verrattuna tähän 180 jota kertomanne mukaan oli paljon halpaan hintaan markkinoilla.
Klinkman: Esimerkiksi 240 meni erittäin huonosti kaupalle, koska nehän yleensä jäi koneeseen ja nää erikoispituudet kaksituntiset ja näitä, se oli todella paljon, se oli todella vaikea päästä niistä eroon niin kun esimerkiks meidän~¨ ei koskaan uskaltanu laittaa nämä kakstuntiset ja tuntiset varastoon, koska yleensä ne, se oli helpoin oli päästä näistä kolmetuntisista eroon, että nehän meni aina liikkeille ne.
Syyttäjä: Mihin meni?
Klinkman: Nehän meni monistamoon
Syyttäjä: Niin niin, että ne ei mennyt vähittäis, tai kuluttajille
Klinkman: Kuluttajille, ne meni joka puolelle, että aina kun joku soitti ja kysy että onko teillä jotain kasetteja niin jos me sanottiin, että meillä on esimerkiksi kakstuntiset niin ne yleensä sanoi, että joo kyllä kolmetuntiset kelpaiskin, että monta monistamo tai just nää niin kun monistamot joten valmisti esimerkiks lasten filmi, vaikka filmi oli tunnin pitkä niin ne sanoi asiakkaallekin että osta tämä filmi, se sisältää esimerkiks tommy&Jerry tunnin materiaali plus kaks tuntia tyhjää, että saatte nauhoittaa omat filmit tämän lasten leffan jälkeen.
Syyttäjä: Kolmetuntinen meni paremmin kaupaksi kuin kaksituntinen?
Klinkman: Kyllä
Syyttäjä: Oliks se jotenkin teknisesti parempi se kolmetuntinen?
Klinkman: Ei, mutta se oli, yleensä me olemme niin kun tottunut siihen, että kolmetuntiset ovat tämmöiset todella hyvä pituudelta, että se on todella helppo käyttää nämä kolmetuntiset, että niihin mahtuu kaks normaalia filmiä jos nauhoitetaan tv:stäkin. Ja sillon aikoinaan just -92 ja -90 oli muun muassa nämä omaksi kasetit mikä oli liikkeellä lasten filmit. Ne oli meidän tekemät filmit silloin. Meillä oli 2000 titteliä lasten filmi ja kaikki ne oli nauhoitettu kolmetuntiseen.
Syyttäjä: Näin jälkikäteen tarkasteltuna siis vuonna 91-92 niin mitenkä tuollaisen 180 kasetin valmistustoiminta Suomessa ylipäätään kannatti?
Klinkman: Se oli esimerkiksi meidän tehdas meni, joka videofactory - Lasse omisti silloin - meni konkurssiin vuonna -92 että just siinä 91-92 oli kovat ajat kyllä videokasetille, että me katsottiin silloin myös, että olisko mahdollista saada niitä monistettua ulkomailla.
Syyttäjä: Mitä mieltä te olette kun te sanoitte, että oli vaikea saada kaupaksi tuota kolmea tuntia lyhyempiä nauhoja niin jos toimintaperiaate on sillä tavoin, että kasettia ladataan vain tilauksen mukaan niin minkälainen riski siinä silloin toiminnassa on?
Klinkman: Siinä on erittäin pieni riski jos on ostajat esimerkiksi niin kun meillä oli valtionhankintakeskus ja näitä ja myös nää videomonistamot, joten nehän ilmoitti, että ensikuussa tarvitaan 15 minuuttisia ja näin määrätyt pituudet, mutta just ne mitkä myy niin kun kuluttajille jonkun marketin kautta, ne valmistaa melkein sata prosenttisesti kolmetuntisia.
Päivity meneillään/Jatkuu:
|